Leo Millner on toinen Israelissa yhä asuvista Suomen sotaveteraaneista. Hän palveli Suomen armeijassa jatkosodassa 1941- 44, ja avioitui vaimonsa Rose-Marien kanssa vuonna 1948, lapsia heillä on kaksi.
Leo Millner saapui Israeliin perheensä kanssa vuonna 1971. Israel oli Millnereille entuudestaan tuttu aiemmilta matkoilta, joten sokkona matkaan ei lähdetty. Kuitenkin, kuten Leo Millner toteaa; matkustaminen ja muuttaminen ovat kaksi asiaa erikseen. Päätös muuttaa uuteen maahan ja halu rakentaa Israelin tulevaa yhteiskuntaa oli valtaisa muutos koko perheelle ja tavallaan hyppy tuntemattomaan. Taakse Suomeen jäivät niin perheyritys kuin sukulaiset sekä kotimaa. Millnereillä oli Israeliin saapuessaan odottamassa paikallisia tuttavia, joiden avulla uusi elämä sai suuntansa. Millner kertookin pitävänsä ystäväpiirin löytymistä ja sosiaalisen elämän rakentumista tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä uuteen maahan muutettaessa ja oman paikan löytämisessä. Heillä ystävät ja aktiivinen osallistuminen kulttuuriaktiviteetteihin on kulkenut osana arkea ja ollut kantavana voimana läpi elämän.
Vuonna 1973 Jom Kippur –sodan aikana Millnerit toimivat vapaaehtoisina, Leo kuljettajana ja Rose-Marie sairaanhoitajana. Tätä ajanjaksoa Leo kuvaa käännekohdaksi siinä mielessä, että yhteiset ponnistelut syvensivät yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja heidän paikkaansa osana sitä. Leo Millner on tehnyt uransa sahatavara-agenttina, alalla, jolle ajautui sattumalta. 1970 ja 1980- luvuilla Israelissa oli käynnissä voimakas rakennusbuumi. Leo itse ajautui alalle. Sahatavaran luvattu maa Suomi tarjosi tuolloin kaupankäyntimahdollisuuksia, ja Leo Millner oli omiaan agentiksi niin suomen ja ruotsin kielen taitonsa ansoista kuin markkinaympäristön tuntemuksensa kautta. Markkinat ja kauppakumppanit ovat vuosien varrella muuttuneet, kuten moni muu asia yhteiskunnissa.
Millner on seurannut Israelin yhteiskunnan kehitystä ja vaiheita 40 vuoden ajan ja 89 vuoden iässään hän on nähnyt modernisaatiokehityksen telefaksista iphoneen. Teknologinen ja taloudellinen kehitys on ollut ripeää ja alati kiihtyvää, tämän päivän uutuuksista tulee vanhentuneita ajassa joka vaikuttaa välillä suhteettomalta. Kehitys on vienyt yhteiskuntaa eteenpäin ja muun muassa nopeuttanut sekä lisännyt yhteyksiä ja kommunikaatiomahdollisuuksia ulkomaille, mutta samalla muutos on tuonut mukanaan yhä kasvavaa eriarvoistumista yhteiskuntien sisällä, sama kehitys on nähtävissä myös Suomessa.
Kysyttäessä parhaita puolia niin elämästä Israelissa kuin Suomessa Leo vastaa Israelin kulttuurielämän olleen hänen ja vaimonsa sydämiä lähellä aina, samalla tavoin kuin heidän kansainvälinen ystäväpiirinsä, joka on rikastuttanut arkea. Leo itse tunnustaa puhuvansa 5 kieltä ja nauttien arjesta keskustellessaan ystäviensä kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, myös aktiivinen kulttuuritoiminta kuuluu arkeen. Israelilainen mentaliteetti eroaa suomalaisesta jämptiydestä ajankäytön ja aikakäsityksen sekä tietynlaisen järjestelmälliyyyden kohdalla, mutta samalla tarjoaa yllätyksellisen arkipäivän. Hän myös huomauttaa, että vaikka arki Israelissa on toisinaan taistelua asioiden sujuvuudesta niin samalla tulee arvioitua mitkä asiat ovat taistelun arvoisia ja mihin aikaa kannattaa käyttää. Välillä eri tilanteissa hän huomaa sortuvansa suomalaiseen ajatteluun, miettivänsä kuinka asiat voisi tehokkaammin ja sujuvammin hoitaa. Suomi puolestaan merkitsee Leolle juuria ja hänellä on edelleen vahvat siteet Suomeen, sillä hänen poikansa ja lapsenlapset asuvat edelleen Suomessa. Erityistä kiitosta häneltä saa Suomen sotaveteraaneille tarjoamat kuntoutusmahdollisuudet, jotka ovat olleet hänen ulottuvillaan koko Israelissa viettämänsä ajan ja mahdollistaneet myös ajanviettoa perheen kanssa Suomessa.
